Pienen mielen räätälöimät terapiat eivät auta suurta

Pienen mielen räätälöimät terapiat eivät auta suurta

6.8.2017 Blogikirjoitukset 0

 

Psykoterapeutti Maaret Kallio kirjoitti HS.fi:n Lujasti Lempeä kolumnissaan, miten syvien mielen ongelmien kohdalla tarvitaan aina vankkaa asiantuntija-apua. Hän toteaa, että mielen markkinoilla käy tällä hetkellä pelottavan kova kuhina ja miten nuo palvelut perustuvat tieteellisten näyttöjen sijaan avuntarjoajien omiin kokemuksiin. Kallio moittii miten fiksutkin ihmiset haksahtavat hoitoihin, joilla ei ole mitään tieteellistä näyttöä.

Ensinnäkin Kallion tekemä tässä tapauksessa avuntarjoajien omien kokemusten vähättely verrattuna tieteellisiin näyttöihin paljastaa pieniin papukaijamieliimme pesiytyneistä hulluuksista jotain sanoisinko pelottavan oleellista: me ihmiset tänä päivänä todella luotamme äärimmäisen rajoittuneeseen putkiaivoajatteluun pohjaaviin tilastotieteellisiin tutkimuksiin ja niihin pohjautuviin määrityksiin sen sijaan, että luottaisimme ihmisen omaan luonnolliseen kokemiseen. Tämä aivan sama asia tapahtuu sanoisinko jälleen kerran pelottavan usein vaikka kyse on ihmisen omasta henkilökohtaisesta kokemisesta. Me emme tuomitse vain toisia ihmisiä, vaan myös itsemme ja oman kokemisemme, mikäli emme täytä äärimmäisen rajoittuneeseen putkiaivoajatteluun pohjaaviin tilastotieteellisiin tutkimuksiin perustuvia määreitä. Joka ikinen minulle syvää ahdistusta, pelkoa ja masennusta aiheuttanut asia on juontanut juurensa nimenomaan näihin harhaoppeihin ja ilman lapsiani minä olisin myös tappanut itseni vain ja ainoastaan niiden tähden. Valitettavan moni on myös päätynyt siihen ratkaisuun, lapsilla tai ilman.

Kaikkien muiden nykymaailmassamme olevien ilmiöiden lisäksi myös se, että mielen markkinoilla käy tällä hetkellä psykoterapeutin mieltä pelottava kuhina pitäisi kertoa kovaan ääneen jotain hyvin oleellista. Hmm… mitähän se mahtaisi olla? Eräs minut vuosia tuntenut ihminen lähestyi minua noin puolisen vuotta sitten kysyen: ”Mitä sinä olet oikein tehnyt, että olet päässyt tuollaiseen tilaan missä sinä nyt näytät ja tunnut olevan? Oliko se jokin terapia vai mikä?” Hän jatkoi sitten pohdintaansa, että eikös sinulla ole ihan sama juttu kuin minulla, että sinullakin on ollut hyvä lapsuus, eikä mitään sellaista ole tapahtunut, millä voisi selittää jatkuvaa levottomuutta, ahdistusta ja masennusta?” Bingo. Vastasin rehellisesti etten todellakaan voi sanoa saaneeni ”vankkojen mielenterveysasiantuntijoiden” tarjoamasta terapiasta minkäänlaista apua, jonka jälkeen hän jatkoi omaa pohdintaansa siitä, miten hänkin on käynyt jos jonkinlaisen mielenterveysammattilaisen pakeilla ja hänellä on joka kerta aina sama ajatus: ”voi vittu mitä paskaa.” Vastasin hänelle kysymyksellä, että osaatko yhtään sanoa mistä se mahtaa johtua ja hän vastasi hetken päästä: ”Minä olen ihan liian älykäs heille.” Toinen bingo.

Kallio kirjoittaa kolumnissaan, että ”psykoterapeutti, psykologi ja psykiatri ovat nimikesuojattuja terveydenhuollon ammattilaisia, joiden toimintaa sitovat laki, vaitiolovelvollisuus ja eettiset ohjeet.” Hän peräänkuuluttaa myös median vastuuta: ”Naistenlehtien pääjutuiksi ja keskusteluohjelmien ”asiantuntijoiksi” nostetaan jatkuvasti mielen toiminnasta puhumaan ihmisiä, joilla ei siihen ole koulutusta tai joiden tietotaito on pinnallista ja harhaanjohtavaa.” En ota lainkaan kantaa näiden henkilöiden tietotaidon harhaanjohtavuuteen tai pinnallisuuteen joihin Kallio naisten lehtien pääjuttujen tai keskusteluohjelmien ”asiantuntijoilla” tässä kirjoituksessaan viittaa, sillä en tiedä keitä hän tarkoittaa. Sen sijaan esitin kyseiseen kirjoitukseen viittaavaan ”Lujasti Lempeän” Facebook-postaukseen seuraavat kaksi kysymystä:

Mihin perustuu psykoterapeutin tai minkä tahansa ihmisen luoman tutkinnon vankka asiantuntijuus?

Mihin perustuvat tieteelliset tutkimukset ja niiden tulokset?

En saanut ainuttakaan vastausta. Nykyiselle maailmankatsomuksellemme sokeutunut pieni papukaijamieli ei osaa eikä edes halua lähteä vastaamaan näihin kysymyksiin: Niiden pohtiminen ja niihin vastaaminen alkaa nimittäin johtaa (myös vankkoja asiantuntijoita) hyvinkin epämiellyttävien ja sanoisinko ”pelottavan kovaa kuhinaa” aiheuttavien sisäisten oivallusten tielle. Minä tiedän sillä olen kulkenut tuota tietä. Kuten kesäkuussa julkaistussa kirjassaniJotenkin jostain tsädäm, vai jotenkin muuten? kerron, aloin minun oman hyvin voimakkaan todellisuuteen heräämiskokemukseni jälkeen ahmia tietoa aivan kaikesta. Suuresti ihannoimastamme tieteestä, uskonnoista, filosofioista, muinaisista viisauksista, aivan kaikesta. En missään nimessä halunnut keskittyä vain yhteen tai edes muutamaan ihmisen päätelmiin perustuvaan näkökulmaan, sillä olin oman kokemukseni avustamana ymmärtänyt etten voi tehdä niin, jos ihan oikeasti haluan yrittää ymmärtää toisiinsa kietoutuneen ja hengästyttävän älykkäästi toimivan todellisuuden luonnetta, minun oma luonteeni mukaan lukien tuon toisiinsa kietoutuneen ja hengästyttävän älykkäästi toimivan todellisuuden osana.

Kaikella kunnioituksella ja lujalla lempeydellä psykoterapeutti Maaret Kalliota ja muita nyky-yhteiskuntamme tutkintoja suorittaneita ja niihin sokeasti luottavia ihmisiä kohtaan: Meidän yhteiskuntamme virallisten koulutustemme antama ”vankka asiantuntijuus” ei varmasti perustu ainakaan yhtään sen vähempää harhaanjohtaviin ja pinnallisiin näkemyksiin ja oppeihin kuin niiden, joita Kallio kirjoituksessaan omalla tavallaan rajoittuneen mielensä ohjaamana väheksyy. Se vasta sisäistä pelottavaa kuhinaa aiheuttaakin kun ensimmäisen kerran tämän ihan oikeasti oivaltaa. Oivaltaa millaisiin harhaoppeihin pohjaa koko ihmisen rakentama maailma, mistä nuo opit oikein juontaakaan juurensa ja että niitä kaiken lisäksi – aivan kuten psykoterapeutti Kalliokin huomauttaa – suojataan lailla.

Hyvä tai itseasiassa taivaallisen loistokas uutinen on kuitenkin seuraava, jonka haluan kertoa teille lainaamalla sanat Cheekin kappaleesta nimeltään Omat säännöt:

”On loppuelämäs eka päivä, jos heräät tänään.

Se aloittaa ”pelottavankin kovaa kuhinaa” aiheuttavan sisäisen matkan, mutta aivan kuten psykoterapeutti Maaret Kalliokin on omalla Lujasti Lempeä Facebook-sivullaan osuvasti Martti Linqvistin viisaita sanoja lainannut: ”Raskaskin totuus antaa sielulle rauhan”.

p.s. Meillä jokaisella on suuri mieli. Pienen papukaijamielen näkökulmallemme sokeutuneina emme vain osaa käyttää sen aivan huikaisevasta potentiaalista kuin pienen pienen siivun “mielen vankat asiantuntijat” mukaan lukien. 

Kommentit

Kommentit

Vastaa