Elämälläsi ON syvää sisintäsi puhutteleva tarkoitus

Elämälläsi ON syvää sisintäsi puhutteleva tarkoitus

18.8.2017 Blogikirjoitukset 0
Jotenkin jostain tsädäm, vai jotenkin muuten? - Sanna Haikonen

 

Ja ei, se ei ole tehdä töitä maksaaksesi laskuja, äänestää vaaleissa ja kasvattaa seuraavaa sukupolvi tekemään tätä aivan samaa ja kuolla sitten pois. Elämälläsi on huomattavasti arvokkaampi ja tärkeämpi, juuri sinun syvää sisintäsi puhutteleva ja samalla suurempaa kokonaisuutta palveleva tarkoitus. Ja jos sinua alkoi nyt epäilyttää, niin mietitään asiaa hetki yhdessä. Otetaan pohdinnallemme näkökulma, jota et ehkä elämäsi mahdollista tarkoitusta mahdollisesti ajatellessasi ole välttämättä tullut aikaisemmin ottaneeksi. Lähdetään liikkeelle jostain mistä me kaikki olemme samaa mieltä. Moni ihmisistä uskoo tänä päivänä elävänsä sattuman ohjaamassa fyysisessä todellisuudessa. Itseasiassa se on tällä hetkellä länsimaisten niin sanottujen hyvinvointivaltioiden hyvinvointiyhteiskunnan syvään juurtunut virallinen maailmankatsomus ja samalla näin muunmuassa tieteenharjoittamisemme perusta.

Luonnollinen todellisuus, jossa me elämme toimii äärimmäisen älykkäästi ja hienostuneesti yhteen. Edes ne ihmiset, jotka uskovat elävänsä sattuman ohjaamassa fyysisessä todellisuudessa eivät voi kieltää tätä asiaa. Me tiedämme muun muassa sen, että meidän kehomme muodostuu äärimmäisen älykkäästi ja hienostuneesti yhteen toimivista miljardeista erilaisista soluista, joista taas jokainen yksittäinen solu on niin ikään äärimmäisen älykkäästi ja hienostuneesti yhteen toimivien pienempien erilaisten osiensa summa. Kysymys: Miten tämä kaikki äärettömien ja taas äärettömien todellisuutemme ihmissilmälle näkyvien ja näkymättömien, aineellisten ja aineettomien erilaisten osasten yhteen toimimisen äärimmäinen älykkyys ja hienostuneisuus käytännön tasolla tapahtuu sattuman ohjaamassa fyysisessä todellisuudessa?

Mikäli olettamus pitäisi paikkansa meidän todellisuudessamme vallitsisi niin huikaisevan hengästyttävä tuuri kaikessa ja kaikkialla jatkuvasti ja kokoajan, että on ihan hidastettava haukkomaan henkeään tällaisten kaikessa ja kaikkialla taukoamatta tapahtuvien sattuman sanelemien onnenkantamoisten edessä. Yksi niistä aikamoisista epäloogisuuksista tässä yhtälössä on muiden muassa se, että ihminen joka ihan tosissaan uskoo fyysisen sattumanvaraisen todellisuuden viitekehykseen, uskoo samanaikaisesti kuitenkin epäonneen ja pelkää jatkuvasti jotain pahaa tapahtuvan. Pelkojensa tähden hän epätoivoisesti yrittää määritellä tosia ja epätosia, oikeita ja vääriä, hyviä ja pahoja heittäen niitä itsensä ja toistensa päälle yrittäessään kontrolloida sekä itseään että muita noiden pelkoon pohjautuvien sääntöjen ja määritysten puitteissa.

Jokainen meistä ymmärtää etteivät miljardit solut muodosta edes pelkästään yhtä elävän olennon elintä – sanotaan vaikka aivoja – sattuman ohjaamana. Ja jos yhden kerran tällainen ihan käsittämätön onnenkantamoinen olisi tapahtunutkin, se ei taatusti olisi tapahtunut toista kertaa. Ja nyt puhutaan vasta yhden olennon yhdestä elimestä. Ei edes yhdestä kokonaisesta olennosta, unohtamatta sitä pienempien osiensa muodostamaa solua itseään, puhumattakaan koko todellisuudesta kaikkine sisäisesti ja ulkoisesti koettuine ihmissilmälle näkyvine ja näkymättömine, aineellisine ja aineettomine asioineen ja ilmiöineen. Ollaanpa rehellisiä. Sekä sattuma että todellisuuden fyysisyys ei ole kumpikaan mitään muuta kuin omalle rajoittuneelle näkökulmalleen ja maailmankatsomukselleen sokeutuneen ihmisen itsekeksimiä konsepteja. Näkökulmaa muuttamalla olemmekin kyenneet havaitsemaan koko fyysisenäkin kokemamme todellisuuden olevan energeettistä jatkuvasti muuntuvaa värähtelyä. Ja tämä energeettinen värähtely sitten ihan vaan sillai tiätteks niiku sattuman sanelemana onnistuu toimimaan niin käsittämättömän hienostuneesti yhteen, että muodostaa esimerkiksi ihmisolennon kokemusruudulle sellaisen todellisuuskokemuksen (soluineen päivineen), mitä me ihmiset koemme ulkoisesti, puhumattakaan kaikesta siitä mitä me koemme sisäisesti…? Tähän kohtaan sopii kerrassaan loistavasti rakkaan äitini usein käyttämä sanonta: ”Puhukaahan työ, ni mie piän hevosta”.

Takaisin solujen maailmaan. Jokainen ihminen, joka edes hetkeksi pysähtyy pitämään sitä hevosta voi ymmärtää, etteivät solut koskaan onnistuisi muodostamaan edes yhden olennon yhtä elintä saatikka, että tuo solujen muodostama elin voisi toimia millään lailla yhteen muiden elinten kanssa, jos ne eläisivät yhtä ristiriitaiselle ja rajoittuneelle maailmankatsomukselle sokeutuneena kuten me ihmiset tänä päivänä elämme: Mikään mitä ei omin silmin näe tai ei vaihtoehtoisesti ole äärimmäisen rajoittuneen maailmankatsomuksen ohjaamana tehtyjen tieteellisten tutkimusten mukaisesti kyetty todistamaan todeksi ei ole totta, tai sillä ei ainakaan ole mitään todellista merkitystä (tai rajapintaa) ”oikeassa” ”fakta”pohjaisessa todellisuudessa ja maailmassa.

Tieteellisesti todistaminenhan tarkoittaa käytännössä sitä, että ihminen viiden perusaistinsa tarjoaman äärimmäisen rajoittuneen näkökulmansa ja maailmankatsomuksensa ohjaamana tässä tapauksessa tieteilijöiksi me heitä kutsumme – rajaavat pienen tutkimusaihealueaitauksen sillä olettamuksella, että heidän äärimmäisen rajoittuneen perusaistinäkökulmansa ja maailmankatsomuksensa ohjaama ajattelu ja tieteelliset menetelmät ovat niin sanotusti luodinkestäviä. Tutkimuskohteisiin ja niiden valintaan vaikuttaa tietenkin myös tutkimusta rahoittavan tahon poliittiset ja/tai taloudelliset tulostavoitteet. Kaikki tutkimusaihealueaitauksen ja menetelmien ulkopuolelle jätetyt asiat ja ilmiöt todellisuudesta kuitataan vain sillä olettamuksella, ettei millään niillä ulkopuolelle jätetyillä äärimmäisen älykkäästi yhteen toimivan todellisuuden olemassa olevilla asioilla ja ilmiöillä ole mitään vaikutusta tutkimaamme asiaan.

Yksi tällainen lähes jatkuvasti ulkopuolelle jätettävä ilmiö on meidän jokaisen kokema sisäinen henkinen ulottuvuus. Se on niin sanotulle putkiaivoajattelulle aivan liian syvä ja moniulotteinen asia huomioon otettavaksi, eikä se aseta meidän tämän päivän “kvartaalitaloustehdaslinjainsinööriajattelua” ihannoivassa nykymaailmassamme ihmistä niin sanotusti kovin “uskottavaan valoon”. Peloilleen ehdollistunut papukaijamieli sanoo, että uran ja/tai taloudellisten voittojen kannalta on turvallisempaa vaan kulkea olemassa olevassa putkessa ja kieltää kaikki sellainen, mitä peloilleen ehdollistunut papukaijamieli pitää uhkaavana.

Tieteelliset tutkimustuloksethan katsotaan tietenkin olemassa olevan ajattelun ohjaamana luotujen tilastosäännösten puitteissa. Jos itsemääritetty tilastollinen raja-arvo ylittyy julistetaan jokin asia todeksi ja jos se alittuu se julistetaan epätodeksi. Ne ikävät tilastolliset poikkeukset mainitaan ainoastaan sivulauseessa ja sen jälkeen lakaistaan maton alle ja unohdetaan. Ja kyllä, me ihmiset ihan oikeasti luotamme näin “todistettuihin” tieteellisiin tutkimustuloksiin enemmän kuin omaan sisäiseen luonnolliseen kokemiseemme tämän äärimmäisen älykkäästi ja hienostuneesti yhteen toimivan luonnollisen todellisuuden luonnollisena osana.

Takaisin solumaailmaan, joka olisi siis tässä tapauksessa alkanut yhtä “älykkääksi” – eli suomeksi pelokkaaksi – kuin ihminen. Solut, jotka kokivat sisäisen henkisen maailmansa kautta kutsumusta tuoda oman sisäisen johdatuksen ohjaamana luonnollista hyvinvointia ja lisäarvoa siihen maailmaan johon ne ovat syntyneet, eivät enää teekkään niin. Itseasiassa tieteellisiin tutkimuksiin perustuvan tutkinnon suorittanut soluauktoriteetti kertoisi, että tällaiset ”suuruuden hullut” kuvitelmat, että solun elämällä olisi jokin suurempaa kokonaisuutta palveleva tarkoitus on mielisairauden oireita ja tällaiset ”harhaluulot” estävät solua suoriutumasta oman maailmansa elämää jatkuvasti tuhoavan ”hyvinvointiyhteiskunnan” määrittämästä ”normaalin” elämän putkesta. Ja näin tukahdutetaan solun luonnollinen sisäinen kutsumus tehdä elämässään jotain, mikä toisi edelleen sitä aitoa luonnollista hyvinvointia, onnellisuutta ja lisäarvoa sekä solulle itselleen että sille maailmalle, johon se on syntynyt. Ahdistus, masennus, vastakkainasettelu, ympäristöongelmat ja muut lieveilmiöt alkavat entisestään lisääntyä solujen maailmassa. Mitä tapahtuisi tässä kohtaa vaikkapa niille meidän aivoille?

Me kaikki ymmärrämme, että yhdellä yksittäisellä solulla, sen elämällä ja sen sisäisellä luonnollisella elämänjanolla, kutsumuksella, kokemisella ja vaistoilla on suuremman kokonaisuuden kannalta merkittävä tarkoitus. Jos tätä toimintaa alettaisiin kontrolloimaan ja tukahduttamaan ulkoa asetettujen sääntöjen ja määritysten voimalla kuten ihmiset tekevät, koko homma alkaisi niin sanotusti pissiä ja kaatuisi lopulta täysin omaan mahdottomuutensa. Solut yrittäisivät väkisin työntää kaikkia omaan pelkopohjaiseen muottiin. Valkosolut muodostaisivat pian valkosoluvaltion tai järjestön ja yrittäisivät tehdä punasoluista ja hermosoluista myös valkosoluja. Osa punasoluista ja hermosoluista alistuisi ja yrittäisi vääntää itsensä täysin luonnottomaan muottiin syöden ahdistuksen kasvaessa kaiken maailman psyykelääkeitä ja osa tietysti taas näkisi omalle maailmankatsomukselleen sokeutuneet valkosolut pahoina ja järjestäytyisivät valkosoluja vastaan, jotka taas näkisivät sen toisen osapuolen omalle maailmankatsomukselleen sokeutuneen solujoukon aivan samalla tavoin. Kun kaksi omalle maailmankatsomukselleen sokeutunutta solujoukkoa on kumpikin omasta mielestään hyvän puolella ja oikeassa jotain pahan puolella ja väärässä olevaa ryhmää vastaan, niin kohta on sota käynnissä ja valtioiden rajoille rakennetaan muureja. Tosiasia on se, että jos solut olisivat harhautuneet omasta sisäisestä luonnollisesta olemuksestaan kuten me ihmiset olemme, kaikki elämä maailmastamme olisi jo tuhoutunut. Ja sitähän me ihmiset omille pelkopohjaisille uskomusten viitekehyksillemme sokeutuneena omassa maailmassamme teemme.

Tarkastellessamme solumaailmaa me kaikki voimme ymmärtää, että jokaikisen solun elämällä on tarkoitus ja se ohjautuu sisäisen luonnollisen johdotuksen kautta, jonka välityksellä ne ovat yhteydessä myös toisiinsa, niin käsittämättömän älykkäästi ja hienostuneesti kehomme toimii. On hyvä ymmärtää myös seuraava asia: Kehoa asuttavan suuremman kokonaisuuden tietoisuus ja solujen tietoisuus käy jatkuvaa vuorovaikutusta keskenään. Sinä tai minä ei voitaisi asuttaa solujen muodostamaa kehoa ja tehdä sillä kaikkia niitä temppuja mitä me teemme, mikäli me itse emme olisi oman sisäisen maailman johdotuksemme kautta yhteydessä meidän soluihimme. Me ei yksinkertaisesti kyettäisi käyttämään kehoamme emme yhtään mitenkään tai mihinkään, jos näin ei olisi.

Me elämme äärimmäisen älykkäästi ja hienostuneesti yhteen toimivassa todellisuudessa. Joka ikisen solun elämällä on sen syvää sisintä puhutteleva suurempaa kokonaisuutta palveleva tarkoitus ja niin on jokaisen ihmisenkin. Elämä ei ole mikään typerä, tunteeton, hajuton, mauton ja väritön tehdaslinja, joka suoltaa linjan perästä aina vain samaa bulkkikamalaatua tavaraa, josta suurinta osaa ei ihan oikeasti kukaan edes tarvitse. Ei todellakaan. Bulkkikamalaatua tehdaslinjalta suoltava, psyykelääkkeitä suurkuluttava, elämää tuhoava, riitelevä ja sotiva, sekä maiden rajoille muureja rakentava ihmisen maailma ei toimi tällä hetkellä äärimmäisen älykkäästi ja hienostuneesti yhteen, mutta se luonnollinen todellisuus josta sinäkin olet syntynyt ja kehittynyt toimii. Voit siis luottaa siihen, että juuri se, mitä sinä syvällä sisälläsi luontaisesti olet ja juuri se, miksi sinä syvällä sisälläsi koet luontaisesti kutsumusta kasvaa on juuri sitä, mitä täällä juuri nyt tarvitaan. Meidän kehonkin terveydentilan ollessa epätasapainossa juuri sellaisten solujen määrä lisääntyy, joita tarvitaan taas terveen tasapainon löytämiseksi. Jos et siis vielä ole kysynyt itseltäsi sellaisia kysymyksiä kuin: kuka minä olen ja miksi minä olen täällä, niin tänään on kerrassaan loistava päivä aloittaa! Kysymysten esittäminen niin itselleen kuin muille on (uudelleen) ajattelun ja oivaltamisen oleellisimpia rakennuspalikoita.

Ja loppuun yksi vihje. Se mikä puhuttelee aitoa luonnollista sisintä saa uskomuksilleen ja niistä juontuville peloilleen ehdollistuneen ja sokeutuneen papukaijamielen helposti pelkäämään. Me jokainen itse valitsemme annammeko maailmamme kaiken elämän epätasapainon aiheuttaneiden pelkopohjaisten uskomusten viitekehysten, sekä niiden ohjaamana kumpuavien ajatusten ja tunteiden – eli värähtelevien informaatiota sisältävien energiamuotojen – ohjata ja muokata jatkuvasti omaa värähtelevistä energiamuodoista äärimmäisen älykkäästi muodostuvaa todellisuutta ja sitä elämää, jota me koemme täällä sekä sisäisesti että ulkoisesti, vai olemmeko jo valmiita kohtaamaan nuo vääristyneet ja rajoittuneet uskomukset sekä niistä juontuvat pelot, ja valitsemaan tilalle jotain muuta. Sellaisen totuuden, joka puhuttelee jokaisen omaa syvää luonnollista sisintä uskomuksilleen ja peloilleen ehdollistuneen papukaijamielen sijasta. Yksinkertaisesti: valitsemmeko pelon, vai valitsemmeko rakkauden. Jokainen meistä tekee omat valintansa itse. Askel kerrallaan ja omassa tahdissaan. Tämän blogikirjoituksen antamalla alustuksella (tai ilman) suosittelen jokaiselle lämpimästi seuraavaa äärimmäisen puhuttelevaa keskustelua. Malja autenttiselle voimalle ja voimaantumiselle. Malja rakkaudelle. Malja sinulle.

Kommentit

Kommentit

Vastaa