Paradigma muuttuu ja vastuunpakoilu loppuu

Paradigma muuttuu ja vastuunpakoilu loppuu

19.10.2017 Blogikirjoitukset 0
Jotenkin jostain tsädäm, vai jotenkin muuten?

 

Paradigma. (Auktoriteetin asettamat yleisesti hyväksytyt) oppirakennelmat. Orjuuttamisen tai vapauden A ja O.

Ihmismieleen syötettynä oppirakennelmat ohjaavat ihmisen ajattelua ja näin ollen hänen toimintaansa. Pelko orjuuttaa ja pitää vallassaan. Näkymättömät mieleen istutetut ohjaajat ja vahdit pitävät tiukasti talutusnuorassaan mitä moninaisimmin eri tavoin. Ne saavat ihmisen tekemään asioita, joita hän ei aidosti omana luontaisena itsenään koskaan tekisi, kuten ne saavat ihmisen jättämään sellaisia asioita tekemättä, joihin hän luontaisesti kokee kutsumusta. Ne vievät meiltä uskon itseemme ja toisiimme. Pelko onkin onnistunut ohjaamaan ihmisen toimintaa näin jo vuosisatojen ajan, itseasiassa noin 2000 vuotta kuten edellisessä blogipostauksessakin (Demoneiden jäljillä – Pelon monet kasvot) tuon esiin. Vaan mistä ihmeestä tuo pelko oikein juontaakaan juurensa ja miksi?

Ennen omaa todellisuuteen heräämistäni työskentelin IT- ja projektiammattilaisena kansainvälisessä ympäristössä ja niissä ympyröissä käytimme usein erästä sanontaa: ”ASSUME and you make an ASS out of U and ME”. Jos alat rakentaa taloa, et halua rakentaa sitä oletuksen varaan. Et halua rakentaa taloa suolle olettaen, että se on kallio. Et halua rakentaa talon perustuksia savesta olettaen, että se on betonia. Näin me ihmiset olemme kuitenkin rakentaneet. Oletuksen varaan. Virheellisen oletuksen. Ihmisen nykyiset viralliset ja yleisesti hyväksytyt oppirakennelmat ovat kuin talo joka on rakennettu suolle olettaen, että se on kallio ja sen perustukset on valettu savella olettaen, että se on betonia. Oikeastaan jokainen maailman ongelmistamme juontaa juurensa tähän kyseiseen virheelliseen oletukseen siitä johdetun pelon kautta.

Jokainen sukupolvi toisensa jälkeen on rakentanut uuden kerroksen edellisen päälle. Purkanut ehkä välistä jotain pois ja tehnyt päälle paljon hyvääkin huomaamatta kuitenkaan minkä varassa koko komeus seisoo. Siinä ei laadukkaatkaan välikerrokset ja kauniit pinnat kauaa lohduta, kun savella valetut perustukset pettää alta ja koko suolle rakennettu pytinki uppoaa tontilleen. Siinä sitä sitten ihmetellään, että eikös se ollutkaan peruskalliota? Kyllähän sitä nyt olettaa, ettei kukaan ala suolle taloa rakentamaan ja sen perustuksia savella valamaan. Niin minäkin tein. Kas auktoriteetin asettamilla yleisesti hyväksytyillä oppirakennelmilla on sellainen vaikutus. Me vain oletamme, että ne pitävät paikkaansa. Rakennamme koko ajan lisää niiden varaan ja niiden ohjaamana. Rakennamme niiden varaan ja niiden ohjaamana meidän koko elämämme. Noh, rapatessa roiskuu ja kantapään kautta sitä oppii. Niin yksittäiset ihmiset kuin yksittäisistä ihmisistä koostuva ihmiskuntakin.

Mikä tämä oletus sitten onkaan ollut? Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraava:

Ihmisen viisi perusaistia luovat todenmukaisen kuvan todellisuudesta.

Täysin virheellinen oletus. Ne eivät todellakaan tee niin. Viisi perusaistiamme luovat meille kuvan kyllä, ja ah niin kauniin, niin rakkaan, niin tarkoituksenmukaisen ja käsinkosketeltavan todellisen tuntuisen, vaan ei todenmukaisen. Todellisen tuntuinen vaan ei todenmukainen johtaa helposti harhaan. Itseasiassa perusaistiemme luoma kuva todellisuudesta on todenmukaisuudesta yhtä kaukana kuin niiden luomassa maailmankaikkeuden kuvassa sen kauimmaiset kolkat ovat toisistaan. Aistimme luovat kokemusruudullemme illuusion fyysisestä ja suhteellisen staattisesta todellisuudesta, joka tapahtuu meidän ulkopuolellamme ja meistä irrallaan. Olettaessamme todellisuuden tapahtuvan meidän ulkopuolellamme ja meistä irrallaan, olemme vetäneet seuraavan virheellisen olettamuksen: todellisuuden lähde kaikkine tapahtumineen, asioineen ja ilmiöineen on niin ikään ulkoinen ja meistä irrallaan.

Tällainen ajatusmalli on toki pelottava. Olla erillisenä pienenä pisteenä suuressa maailmankaikkeudessa itsensä ulkopuolisten voimien ja tahojen armoilla. Päätelmä, jonka ihmisen loogiseen ja rehellisesti sanottuna myös kovin yksinkertaiseen ajatteluun taipuva tietoinen mieli on vetänyt. Siinä käy helposti niin, että sitä alkaa vetää lisää johtopäätöksiä ja luomaan lisää erilaisia määrityksiä alkuperäisen virheellisen oletuksen pohjalta. Aikojen alussa ne oli enemmänkin ”hyviä” ja ”pahoja”, ”oikeita” ja ”vääriä”, sittemmin ”tosia” ja ”epätosia”. Oppirakennelmia, joita ihminen pelästyneen tietoisen mielensä ohjaamana on yrittänyt epätoivoisesti määritellä, jotta niiden pohjalta voisi yrittää kontrolloida kaikkea ja kaikkia. Yrittää kontrolloida erilaisin keinoin sitä ulkopuolella tapahtuvaa itsestään irrallista todellisuutta, jonka armoilla pienenä pisteenä pelkää elävänsä. Pelko on… pelottavaa. Pelko kuten muutkin tunteet ovat jotain, mitä ihmisen tietoinen mieli ei ole kyennnyt käsittelemään. Se on siihen aivan liian pinnallinen ja yksinkertainen. Se vaatii jotain huomattavasti älykkäämpää, syvempää ja suurempaa. Sydäntä. Vaan ulkoisten aistien valtaan joutunut ja pelästynyt pintamieli ei enää kuullut sen ääntä.

Onneksi suolle saviperustuksin rakennetulla talolla ei lopulta kovin pitkälle pötkitä. Paradigma muuttuu ja vastuunpakoilu loppuu. Meiltä ihan jokaiselta. Todellisuus ei ole fyysinen, meidän ulkopuolellamme ja meistä irrallaan kuten meidän viisi perusaistiamme meille kertovat. Olemme saaneet havaita, että todellisuus kaikkinensa on energeettistä värähtelyä. Äärimmäisen älykästä ja hienostunutta, informaatiota sisältävää, toisiinsa vaikuttavaa ja jatkuvasti muuntuvaa energian tanssia. Koko toisiinsa kietoutunut todellisuus kaikkinensa on tätä samaa. Se niin sanottu ”ulkoinen” todellisuus minkä me koemme aistiemme luoman ah niin kauniin, rakkaan ja tarkoituksen mukaisen, mutta helposti harhaan johtavan kuvan välityksellä, kuten myös kaikki mitä me koemme sisäisesti. Henki, tietoisuus, ajatukset, tunteet, mieleen syötetyt oppirakennelmat, unimaailmat, intuitio, sisäinen puhuttelu ja kutsumus… kaikki pohjimmiltaan samaa toisiinsa jatkuvasti vaikuttavaa informaatiota sisältävää värähtelyä, josta luodaan ja muovataan jatkuvasti mitä uskomattominta elävää taidetta.

Jokainen meistä on todellisuuden keskipiste. Sen todellisuuden keskipiste, jota kehomme ja mielemme takaa löytyvä tietoisuus kokee. Sen muodon ja sen todellisuuden, jonka kehomme ja mielemme takaa löytyvä tietoisuus on tästä äärimmäisen älykkäästä ja hienostuneesta, jatkuvasti muuntuvasta informaatiota sisältävästä energiasta luonut ja muovannut, ja luo ja muovaa jatkuvasti edelleen. Paradigma muuttuu ja vastuunpakoilu loppuu. Todellisuuden lähde jota koemme ei ole ulkoinen ja meistä erillään. Se on sisäinen. Jokainen meistä on sen todellisuuden keskipiste, jota kehomme ja mielemme takaa löytyvä tietoisuus kokee. Se on muovannut ja muovaa jatkuvasti edelleen tästä äärimmäisen älykäästä ja hienostuneesta, informaatiota sisältävästä ja toisiinsa jatkuvasti vaikuttavasta energeettisestä värähtelystä sen muodon ja sen todellisuuden tapahtumineen, jota kokee sinuna. Kuka hän on? Miksi hän on täällä? Entä minkälaiset mieleen istutetut oppirakennelmat hänen kokemaa elämää ja todellisuutta tällä hetkellä tiedostamattomalla automaatiolla ohjastaa ja muokkaa?

Tämä kaikki saattaa kuulostaa alkuun liian monimutkaiselta, mahdottomalta, pelottavalta tai oudolta. Se tekee helposti niin loogiseen ja samalla kovin yksinkertaiseen ajatteluun taipuvalle pintamielelle, joka tekee ajatustyötään tällä hetkellä sinne syötettyjen nykyisten oppirakennelmiensa ohjaamana. Orjuudesta vapautuminen ei ole koskaan ollut vain sellainen ”helppoa, hauskaa ja kivaa” tyyppinen sutkautus. Se on aina vaatinut sydäntä. Niin tälläkin kertaa. Todellisuuden lähde jota koemme ei ole ulkoinen ja meistä erillään. Se on sisäinen. Valaistuneet henkiset opettajat ovat kautta aikojen kehottaneet kääntymään sisäänpäin, sanoneet kaikkien vastausten löytyvän sieltä. Vihdoin pintamielen ohjaamana luotu tieteellinen kehityskin alkaa paljastaa meille miksi.

Aiheesta lisää: Jotenkin jostain tsädäm, vai jotenkin muuten?

 

Kommentit

Kommentit

Vastaa