Järjen käyttö sallittua

Järjen käyttö sallittua

26.1.2018 Blogikirjoitukset 0

 

Alettuasi elää elämää tietoisesti sisältä käsin, opetellessasi ja oppiessasi yhä enemmän ja enemmän tiedostamaan sisäistä maailmaa, sen ilmastoa eli energeettisen massan omaavia virtauksia ja niiden vaikutuksia, sitä löytää itsensä paikasta: Miten ihmeessä sitä on koskaan voinut harhautua kuvittelemaan elävänsä maailmassa joka on… tyhjä. Miten helvetissä sellainen maailma voisi koskaan edes toimia?

Loogisesta ajattelukyvystään ja sen tuotoksista ylpeä nykyihminen uskoo – ja ihan tosissaan että jos ottaa maalia ja siveltimen ja maalaa ilmaan – siis tyhjään ilmaan, niin maali tarttuu ja jää siihen. Syntyy maalaus, tyhjän päälle. Eikä tässä vielä kaikki. Tämä tyhjään ilmaan maalattu maalikuorimaalaus voi alkaa liikkua, toimia, ajatella ja elää. Se tekee sen yhtäaikaa sekä mekaanisesti että sattumanvaraisesti ja joltain pieniltä osin hivenen myös tietoisesti, muodostaen sen maailman ja todellisuuden jossa me elämme. (Kelatkaapa tätä ihmettä ihan rauhassa hetki.) Tai siis tarkemmin sanottuna ”elämme”. Lainausmerkeissä. Ihminen, joka kuvittelee elävänsä tyhjässä maalikuorimaailmassa, elää kuvitelmansa todeksi. Keksimänsä kello kaulassa juoksee tyhjän maailman asettamien tyhjien tavoitteiden perässä tuntien jatkuvaa sisältä kalvavaa riittämättömyyttä ja tyhjyyttä. ”Mutta minkäs teet, se on vaan pakko. Näin se maailma toimii,” hän sanoo itselleen ja toisilleen.

Kaikessa paradoksaalisuudessaan näin ajatteleva nykyihminen pitää itseään realistina. Sanoo ettei usko mihinkään yliluonnolliseen fiktioon. Että me niinkun eletään fyysisessä todellisuudessa, joka jotenkin tosi jänskästi on ilmestynyt tyhjyydestä tyhjän päälle. Sitten jotenkin tosi jänskästi se toimii yhtäaikaa sekä mekaanisesti, sattumanvaraisesti että joltain pieniltä osin vähän myös tietoisesti, kun se tietoisuus on jotenkin ihan tositosi jänskästi ilmestynyt tyhjyydestä siihen fyysiseen tyhjän päällä olevaan pintaan. Esimerkiksi niinkun ihmisten ja eläinten osalta. Kannattaa todella pysähtyä kelaamaan tätä ihmettä. Ei mitään tekemistä yliluonnollisen fiktion kanssa! Että ihan on silkkaa loogisen ajattelun tuottamaa älykästä realismia.

Näin toimii tiedostamaton ympäristönsä hypnotisoima ihmismieli. Tiedostamaton joukkohypnoosi jonka vallassa ihmiset ajattelevat, tuntevat, toimivat ja elävät. Siis ”elävät”. Hypnoosi alkaa aivan pienestä lapsesta asti. Perusohjelmistot ladataan lapsen mieleen 0-7-ikävuoden aikana aivoaaltojen liikkuessa jatkuvasti kaikista vastaanottavaisimmilla aalloilla. Isä, äiti ja muut ympäristön aikuiset mallintavat ja välittävät lapsen tietoisuuteen tämän täysin yliluonnollisen todellisuuskuvan, maailmankuvan, minäkuvan, naiskuvan, mieskuvan ja niin edelleen, jonka lapsi imee kuin sieni. Lapsen elämän piirin laajentuessa tiedostamattoman joukkohypnoosin vallassa luodut ja ylläpidetyt koulut, media, kaverit, harrastukset ja niissä liikkuvat joukkohypnoosin vallassa olevat aikuiset, ystävät, tuttavat ja niin edelleen jatkavat tätä työtä. Täysin epäloogiset ja yliluonnolliset harhamielikuvat muuntuvat joukkohypnoosin vallassa elävien maailmassa loogisen ajattelun tuottamaksi realismiksi ja he hokevat itselleen ja toisilleen kuin mantraa: Se on vaan pakko. Näin se maailma toimii.”

Herätys! Ihan oikeasti ainoa maailma joka toimii näin, on joukkohypnoosin vallassa olevan ihmisen luoma ja ylläpitämä sellainen. Se planeettamme kaikkea elämää – omaansa mukaanlukien kiihtyvällä tahdilla tallova ja tuhoava täysin yliluonnollinen kupla. Ihan oikea maailma ja todellisuus ei todellakaan toimi noin täysin käsittämättömän yliluonnollisesti. Siellä on ihan oikeaa älykkyyttä ja logiikkaa takana. Joka ikisen ihmissilmälle näkyvän ja näkymättömän osan hengästyttävän hienostunutta ja saumatonta, syvälle ulottuvaa jatkuvaa yhteistyötä. Sisältä päin kumpuavaa toisiinsa kietoutunutta elävää taidetta ja luovuutta. Brilianssin tietoisuuden brilianssia tanssia. Ihan oikea maailma ja todellisuus ei ole putkiaivoajattelun tuottamaa yliluonnollista harhakuvakuplaa: yhtäaikaa tyhjää, mekaanista, sattumanvaraista ja sillai tiätteks jänskästi osittain tietoista. Luonnollisen todellisuuden ainoa sillai tiätteks vähän jänskästi vain osittain tietoinen on se putkiaivojoukkohypnoosin valtaan joutunut ihmisen pintamieli.

Tietoisessa todellisuudessa elämä on valintoja. Tiedostettuja tai tiedostamattomia sellaisia. On täysin omalla vastuulla valita miten ja missä vaiheessa yliluonnollisesta joukkohypnoosikuplasta alkaa astua askel kerrallaan pois ja alkaa sanoa Kyllä elämälle. Tämän voi tehdä sillä tavalla hieman kauempaa viisaana, jolloin se on hieman kivuttomampaa ja helpompaa, tai sitä voi vetää itsepäisesti päätyyn asti olemassa olevilla eväillä. Sitten mennään sillä kivuliaammalla itket ja astut” meiningillä vaikeimman kautta. Jotain kautta mennään kuitenkin. Kas niin tämä äärimmäisen älykäs luonnollinen todellisuus ja elämä toimii, että kaikki elämää alentava ja tukahduttava kyllä kitkeytyy pois päiväjärjestyksestä ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella. Ihan hirveän vaikeaa ei ole myöskään nähdä, että kovin kauas ei tämä nykyajattelun luoma yliluonnollisuuskupla enää kanna.

Lisää eväitä kuplan puhkaisemiseen ja eloon heräämiseen: Jotenkin jostain tsädäm, vai jotenkin muuten?

Kommentit

Kommentit